Siitä on kyllä viimeksi aikaa, kun kirjoitin tänne. On ollut niin paljon tekemistä, stressiä, töitä. Kirjoittaminen on kuitenkin minulle terapiaa. On mukava joskus pysähtyä ja katsoa aikaisempia kirjoituksiani. Sitä kautta pystyn tekemään havaintoja ja huomaamaan minussa tapahtuvia muutoksia.

Kohta on jo välivuosi takana. Olin viime vuoden kesällä Egyptissä tapaamassa sukulaisia ja näin matkalla myös vanhan ystävän. Juttelimme pitkästä aikaa, ja huomasin, että hänkin on samassa vaiheessa kanssani. Välivuoden aikana hänen tavoitteena on hakea hoitoalalle. Hän on nuoruutensa viettänyt ruotsissa (Göteborgissa) ja muutti Lontooseen perheensä kanssa. Olemme alunperin tutustuneet perheidemme kautta ja olen saanut hänestä hyvän ystävän.

Anyway, back to original subject. Yritän niin kovasti kartoittaa elämänvaihettani ja tavoitteitani, mutta se on vaan niin vaikeaa. Totta puhuen, minulla ei ole aavistustakaan missä olisin kymmenen vuoden päästä. Äitini on tietenkin painostanut lääketiedettä, mutta en ole kovin varma siitä. Pääsykokeeseenkin olisi pitänyt jo satsata ja vielä mennä 1500e maksavaan valmennukseen, no thanks. Olen harkinnut lääkärin, psykologin, ja kymmenen muun ammatin valitsemista ja päädyin seuraavaan. Bioteknologian koulutusohjelma, Tuotantotalous, Tietojohtaminen, Kone-ja tuotantotekniikka, bioanalyytikko ja laboratorioanalyytikko... siinä se kai on. Hakemukset on jo lähetetty niihin. Vaaditaan pitkän matematiikan, kemian ja fyysikan laaja osaamista. Minulla Pitkä matsku on kutosen luokkaa, mutta onneksi fysiikka ja kemia sentään menee paremmin. Eilen oli viimeinen hakuaika Amk:hon ja päätin julkaista vasta valintani nyt...ettei joku copycat jossain seuraa ja heikennä mahdollisuuksia päästä, heh :D

Well, täytyy myöntää sekin, että Allahin muistaminen ja Dhikr on päässyt viime aikoina vähemmälle. Tekis mieli heittää kaikki MTV:n ja viihdetalouden niskaan, jotka saa mut keskittymään muualle. Todellisuudessa syy on kuitenkin sheitaanin ja oman sisäisen nafsin kiemuroissa.Eli melkeinpä mun vika :(

Somalialaisena nuorena en kuitenkaan koskaan koe oloani rennoksi somalialaisten kanssa, enkä myöskään suomalaisten. Olen siis jossain siinä välimaastossa. Todellisuudessa monet tuntemani vanhemmat somalinaiset ovat erittäin hyviä kritisoimaan nuorempia ja luonteeni takia en kestä kovinkaan rankkaa kriitiikkiä. Suurin osa huonoista kritiikistä on osunut kokkaustaitooni. Minusta minä olen aika hyvä kokki, mutten tietenkään voi verrata kokkaustani heihin, enkä varsinkaan äitiini. Olisi häviö niin ennalta-arvattavissa. Hyvät arvostelut olen saanut käytöksestäni, koulunkäynnistä ja avuliaisuudesta perhettäni kohtaan. Kyllä somput vaan on niin hienoo kansaa, että kaikki on saanut oikeen rankkingit :D

Nyt kun olen täyttänyt tasan 20, ollaan minulta kysytty miespuolelta. Vastaukeni siihen on no comment. Kommenttina voisin heittää sen, että Inshallah, uskon löytäväni hyvän miehen jossain vaiheessa. Mutta loput jätänkin kohtalolle, ekaks täytyy päästä kuitenkin yliopistoon tai korkekouluun, sitten miehet tulee jälkikädessä. Niin sen täytyy olla :D :D

En koe itse olevani mitenkään täydellinen uskonasioissa ja tasapainoileminen uskonnon, opiskelun ja muiden velvollisuuksien välillä on joskus vaikeata. Tietenkin pyrin aina laittamaan uskoni edelle. Olen erittäin kiitollinen siitä, että saan olla muslimi Alhamdulillaah. Monet nuoret tälläkin hetkellä tuntevat olonsa eksyneiksi ja turhautuneiksi, mutta Allahin armon takia olen saanut viimeisimmän johdatuksen. Vielä kerran Alhamdulillaah. Pyrin elämässäni eteenpäin ja saavuttamaan "ei vielä niin varmat toiveeni" InshaAllah.