Ihanaa, vihdoinkin on lukio päätöksessä eikä enää minkäänlaisia deadlineja kirjoitelmiin tai stressaavia päivän koeviikkoihin lukemista. Olen vihdoin vapaa! Nyt voin täysin keskittyä itseeni ja tietenkin perheeseeni. Ai niin, jäljellä on vielä työt, autokoulu, tentit ja kaikenlaiset tavarahankinnat. Opiskelukurssitkin täytyy järjestää ja varata aikaa niiden lukemiseen. Olen viime aikoin jotunut nipistämään melkein kaikesta. Aika ei vain riitä mihinkään. Ja aina kun haluaa jonkin aikaa harjoittaa islamia, täyttää oma olemassaolonsa velvollisuus, tehdä hyvää ja välttää pahaa niin jotakin tulee aina väliin.

Pysähdyn ja totean, että nykyään ihmiset ovat niin hurmioituneita tämän päivän materialismiin ja hyödykkeisiin. Enään ei ole aikaa henkiselle puolelle. Kaikki tämä materialismi jollain tapaa hyödyttää ihmiskuntaa tarjoamalla erilaisia kulutustavaroita, kuten uusinta teknologiaa. Meidän ei tarvitse kuitenkaan hylätä näitä kaikkia tavaroita, kaikesta voi hyötyä, mutta kuten on sanontakin "Kolikolla on aina kaksi puolta". Jos kaiken aikansa käyttää elämällä virtuaalimaailmassa, tehden töitä, auttamalla pelkästään itseään niin ei koskaan tule maistamaan täydellistä onnea. Uskon, että  resepti onneen on todellisen luomistarkoituksen täyttäminen, eikä omien intohimojen seuraaminen. Mikään raha tai hyödyke ei olle tuottanut kenellekkään onnea. Onni tulee, kun on saavuttanut omassa elämässään jotain saavuttamisen arvoista. Islamissa paras saavutus on eläminen islamin säätelemällä tavalla. Mutta mitä islam kehottaa? Terrorismiako?  Naisten alentamista/sortamista? Sotaa ja maailman hallintaa, islamin uskonnon mukaan?
Nämät ovat kaikki yleisiä väärinkäsityksiä. Onhan islam kaikkein väärinymmärretyin uskonto.
Tässä pientä lisäinfoa väärinymmärretystä rakkaasta uskonnostani, islamista ja sen moraalijärjestelmästä.

Islam on julistanut joitakin universaaleja ihmisen perusoikeuksia, joita tulee noudattaa ja kunnioittaa kaikissa olosuhteissa. Näitä oikeuksia vaaliessaan islam ei tarjoa ainoastaan juridisia takeita, vaan myös erittäin tehokkaan moraalijärjestelmän. Mikä tahansa sellainen, mikä edistää yksilön tai yhteiskunnan hyvinvointia, on moraalisesti hyvää islamissa ja mikä tahansa vahingollinen asia on moraalisesti pahaa. Islam pitää niin tärkeänä rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan, että se varoittaa liioitellusta formalismista. Koraanista voimme lukea:

"Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne Itään tai Länteen, vaan hurskaita oavt ne, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin Pyhään kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan omaisilleen, orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata rukouselämää, antavat almuja, tehtyään jonkun sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat kärsivällisiä ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka ovat vanhurskaita, niin nämä ovat jumalaapelkääväisiä." (2:177)

Tämä on normi, jonka mukaan kaikki käyttäytyminen arvioidaan ja luokitellaan hyväksi tai huonoksi. Islam pyrkii osoittamaan ihmiselle, että se on Jumala, jonka kanssa hän on tekemisissä, ja Jumala näkee hänet aina ja kaikkialla. Hän voi piiloutua koko maailmalta, mutta ei Jumalalta. Hän voi huijata kaikkia ihmisiä, mutta ei Jumalaa. Hän voi paeta ketä tahansa, mutta Jumalaa ei. Asettamalla Jumalan mielisuosion ihmisen elämän päämääräksi islam on siis saattanut voimaan korkeimmat ajateltavissa olevat moraalinormit. Tämä avaa ihmisen moraaliselle kehitykselle rajattomat mahdollisuudet. Koska jumalallinen ilmoitus on ensisijainen islamin tiedonlähde, se antaa moraalinormeille pysyvyyttä ja vakautta, tarjoten kohtuullisen liikkumavaran, mutta estäen väärentelyt, villit variaatiot ja moraalisen horjuvuuden.

Rakkaus Jumalaan ja Hänen pelkonsa on islamissa kaiken toiminnan pohja, joka saa ihmiset seuraamaan moraalista lakia, vaikka heihin ei kohdistuisi mitään ulkoista painetta. Jumalaan ja Tuomiopäivään uskominen antaa islamissa ihmiselle voimia ja kyvyn vilpittömästi ponnistella moraalinsa puolesta. Islam ei yritä luoda joitakin uusia moraalisia arvoja eikä vähentää tunnustettujen eettisten normien tärkeyttä; se ei liioin yritä perusteettomasti ylikorostaa joitakin niistä tai väheksyä toisia. Se ottaa huomioon kaikki tunnustetut moraaliarvot ja tasapainoisella tavalla sovittaa ne osaksi kokonaisvaltaista elämänkatsomustaan. Se avartaa tilaa ihmisen yksityiselle ja yhteisölliselle elämälle - hänen perhe-elämälleen, käyttäytymiselleen kansalaisena sekä hänen poliittiselle, taloudelliselle, juridiselle, koulutukselliselle ja sosiaaliselle toiminnalleen. Se kattaa hänen elämänsä kodista yhteiskuntaan, ruokapöydästä taistelukentälle, tosiaankin kirjaimellisesti kohdusta hautaan. Mitään elämänaluetta ei toisin sanoen ole jätetty islamin moraaliperiaatteiden soveltamisen ulkopuolelle. Se asettaa moraalin etusijalle ja takaa, että elämään kuuluvia asioita eivät ohjaa halut ja omat pyyteet, vaan eettiset normit.

Islam määrää ihmiselle elämäntavan, joka perustuu kaikelle hyvälle ja joka on vapaa kaikesta pahasta. Se kehottaa ihmisiä, paitsi olemaan hyveellisiä, myös levittämään hyveitä ja kitkemään paheita, kutsumaan hyvään sekä kieltämään pahan. Se tahtoo omantunnon ratkaisujen vallitsevan, jotteivat paheet kukoistaisi moraalisten arvojen kustannuksella. Tälle kutsulle kuuliaisista muodostuu muslimien yhteisö. Tämän yhteisön (ummah) muodostamisen ainoa tarkoitus on järjestäytynyt pyrkimys kehottaa hyvään ja puolustaa sitä sekä kieltää paha ja tukahduttaa se. Seuraavassa esitellään joitakin islamin perustavia moraaliperiaatteita muslimin elämän eri alueilta. Ne kattavat suuren osan muslimin moraalikäyttäymistä ja sosiaalisia velvollisuuksia.