“And put they trust on the exalted in Might, the Merciful.”(26:217)

Oman luottamuksen laittaminen Allahiin(swt) kuuluu olennaisena osana muslimin uskoa kaikkivoipaan luojaan.
On hauskaa lukea milloin mistäkin kirjoituksia onnesta ja sen saavuttamisesta. Mitä onni oikeastaan sitten on? Monet
kuvailevat onnen maallisen mammonan ja rikkauden saavuttamisena, mikä ei ollenkaan voi pitää paikkaansa.
Voimme vaikka katsoa tämän päivän melkeinpä palvottuja megatähtiä ja todeta, että heilläkin on samanlaisia ongelmia
kuin meillä. Voimme siis todeta, ettei todellinen onni ole sidottu mihinkään rikkauteen.

Todellinen rikkaus on tyytyväisyys. Tyytyväisyyttä siitä mitä tällä hetkellä omistaa. Tyytyväinen ja kiitollinen Allahille(swt) hänen
antamista monista siunauksista, kuten kykyä kävellä, kuunnella, nähdä, kirjoittaa, ajatella pohtia ja nauttia elämästä.
Emme siis voi millään tavalla edes laskea yhtä siunausta. Kannattaa kokeilla, sillä siihen ei pysty!

Todellisesti onnellinen ihminen on siis tyytyväinen siihen mitä on, eikä odota muilta minkäänlaista palvelusta, vaan hän on täysin
riippuvainen luojastaan. Onnellinen ihminen tietää, että kaikista hyvistä teoistaan hän tulee saamaan palkkion. Mikä palkka voisi olla parempaa kuin Allahin(swt)?

On hyvin kaunista ajatella, että muslimeina voimme käyttää kaikkia tilanteitamme hyödyksi. Jos meille kohdistuu vaikeuksia, voimme pysyä kärsivällisinä, jolloin voimme olla varmoja siitä, ettei kärsivällisyytemme mene hukkaan. Jokaista meitä testataan, jolloin voimme näyttää todellisen uskomme. Usko ei ole vain sanoja, vaan se on myös tekoja.
Kun meitä testataan ja olemme tukalassa tilanteessa, voimme kääntää vaikeudet voittoon yksinkertaisesti pysymällä kärsivällisenä ja rukoilemalla sekä tekemällä parhaamme. Alhamdulillaah.

Jos asiat ovat hyvin, eikä meillä sillä hetkellä ole huolia, voimme kääntää senkin tilanteen hyödyksemme. Voimme olla kiitollisia siitä siunauksesta, jonka Allah(swt) on meille antanut. Meidän täytyy muistaa Allahia myös hyvinä aikoina, eikä vain unohtaa ja muistaa silloin kun meillä on todellinen hätä. Jatkakaamme siis palvontatekoja myös tällöin.
 

Tärkeintä on muistaa, ettei anna Dunyan(maailman) hetkellisten nautintojen sekoittaa meitä ja viedä meitä kauemmaksi Jumalan muistamisesta. Tämänhetkinen maailma on vain välietappi, tuonpuoleinen on meidän pysyvä koti